Toivanen - nimen taustaa
Väestörekisterin mukaa 5.2.2024 Toivanen oli nykyisenä tai entisenä nimenä 7490 henkilöllä, joista 7094 asui Suomessa. Toivanen on vanha Savo-Karjalainen nen-päätteinen sukunimi. https://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/toivanen.html
Nimen tausta ja merkitys
Toisiaan lähellä olevat nimet Toivanen, Toivainen ja Toiviainen perustuvat kaikki muinaissuomalaisena pidettyyn miehennimeen Toiva. Poikalasta arvostettiin, poikaa toivottiin kotinsa ja sukunsa turvaajaksi, ja tämä toive heijastui sellaisissa nimissä Toiva, Toivakka, Toivas, Toivettu, Toivio, Toivo, Toivottu, Toivalempi jne. Sukunimistöön ne ovat päässeet isän- tai talonnimestä.
"Toiva-nimistä" Toivo, Toivola, Toivonen, Toivio ja Toiva ovat länsisuomalaisia, Toivainen, Toivanen ja Toiviainen selvemmin itäisiä; Toivari ja Toivakka sijoittuvat liki itäisten nimien levinneisyysalueita, niiden länsipuolelle. Toiviaisen kanta-alue on ollut Etelä-Karjalassa ja Laatokan luoteisrannalla. Toiva(i)set ovat asuneet lähinnä tämän alueen pohjoispuolella. Toivaiset lienevät samaa sukua kuin Toivaset. Ennen 1800-luvun puoltaväliä nen-loppua edeltänyt i jäi pääsääntöisesti pois itäsuomalaisten sukunimien asiakirjamerkinnöistä. Muutamiin nimiin jäi kuitenkin molempia muotoja; tällöin i: lliset muodot jäivät harvinaisemmiksi.
Lähde: Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet. Otava, 2000
Nimen kirjoitusmuodot
Tiettävästi ensimmäinen muoto, jolla Toivasten nimi on Savossa kirjoitettu, löytyy piispa Maunu Tavastin antamassa päätöksessä Juvan kirkkopitäjän perustamisesta vuodelta 1442. Asiakirjassa mainittujen Savilahden hallintopitäjän Juvan lautamiesten joukossa on: Anti Thoywainen.
Kirkonkirjoissa on sukunimen kirjoitustapa vaihdellut aikojen saatossa, sukunimestä Toivanen löytyy ainakin seuraavat kirjoitusmuodot: Tåifwain, Toiffuain, Toijffuainen, Toifwain, Toiwain, Toiwainen, Toivain, Toivainen ja Toivanen. Lisäksi aiemmin käytettiin naisten nimessä päätettä -tar, esim. Tåifwatar, Toivatar.
Sukututkimuksessa myös etunimen kirjoitusmuoto vaikuttaa henkilön tunnistamiseen. Aiemmin kirkonkirjat olivat ruotsin kielellä, joten myös etunimet olivat kielen mukaisia: Johan, Eric, Henric, Carin, Brita jne. Kutsumaniminä käytettiin vastaavia suomalaisia nimiä Juho, Erkki, Heikki, Kaisa, Riitta jne.