Toivasten suvusta lyhyesti

Toisiaan lähellä olevat nimet Toivanen, Toivainen ja Toiviainen perustuvat kaikki muinaissuomalaisena pidettyyn miehennimeen Toiva. Poikalasta arvostettiin, poikaa toivottiin kotinsa ja sukunsa turvaajaksi, ja tämä toive heijastui sellaisissa nimissä Toiva, Toivakka, Toivas, Toivettu, Toivio, Toivo, Toivottu, Toivalempi jne. Sukunimistöön ne ovat päässeet isän- tai talonnimestä.

"Toiva-nimistä" Toivo, Toivola, Toivonen, Toivio ja Toiva ovat länsisuomalaisia, Toivainen, Toivanen ja Toiviainen selvemmin itäisiä; Toivari ja Toivakka sijoittuvat liki itäisten nimien levinneisyysalueita, niiden länsipuolelle. Toiviaisen kanta-alue on ollut Etelä-Karjalassa ja Laatokan luoteisrannalla. Toiva(i)set ovat asuneet lähinnä tämän alueen pohjoispuolella. Toivaiset lienevät samaa sukua kuin Toivaset. Ennen 1800-luvun puoltaväliä nen-loppua edeltänyt i jäi pääsääntöisesti pois itäsuomalaisten sukunimien asiakirjamerkinnöistä. Muutamiin nimiin jäi kuitenkin molempia muotoja; tällöin i: lliset muodot jäivät harvinaisemmiksi.

Lähde: Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet. Otava, 2000